”Siis ei todellakaan! Se on viimeinen asia, mistä saatte
luopua!” puuskahtivat lapsemme, kun kysyimme pitäisiköhän Kesäriihi myydä.
Emmehän me mieheni kanssa tosissaan olleet, halusimme vain testata, miten
kiintyneitä lapsemme olivat mökkiimme Vesannolla, Keiteleen rannalla. Olimme
näet juuri lukeneet lehdestä, miten mökkiläiset vanhenevat ja nuoriso ei halua
enää mökkejä vastuksilleen ottaa. Onneksi meillä on toisin, ainakin vielä
toistaiseksi. Lapsillemme Kesäriihi edustaa pysyvyyttä ja onnellisia muistoja,
etenkin nyt, kun he molemmat ovat muuttaneet opiskelujen perässä ulkomaille.
Pysyvyyttä ja onnellisia muistoja Kesäriihen historiaan
todellakin mahtuu. Mieheni vanhemmat aloittivat Kesäriihen asuttamisen jo
60-luvun lopulla. Siitä lähtien mökki on ollut kesät asuttuna ja useimmiten
isommalla porukalla. Meidän ei edes lasten ollessa murrosikäisiä tarvinnut
pelätä sitä, että mökki ei vetäisi puoleensa. Täällä viihtyvät niin lastemme serkut
kuin kaverit. Juhannuksena meitä kesänviettäjiä on parhaimmillaan ollut
viitisenkymmentä, joista suurin osa nuoria.
Kylillekin pitää välillä päästä ja Vesannolla sinne nuoria
vetää upea urheilukenttä, missä voi potkia palloa Reinot jalassa tai ilman sekä
mainio frisbeegolfrata. Kun päästän mieheni Vesannolle ruoka- ja rautakauppaan,
voin olla varma, että aikaa kuluu. Pitäähän ne kuulumisetkin vaihtaa ostosten
lomassa.
Juuremme ovat syvällä Vesannon mullassa ja sydämet menetetty
kauniille järvimaisemalle. Täällä sielu lepää ja mieli rauhoittuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti